Irlantilaiskierroksilla

Ring of Kerry, juoksulenkki vihreän saaren maisemissa, historiaa avaava linnamuseo ja irlantilainen pubikierros. Nyt on aika monta kierrosta koettuna tässä hyväntuulisten ihmisten maassa.


Ring of Kerry -kierros on ehdottomasti kokemisen väärti. Maisemat ovat huikeat, niin karua ja kaunista. Kierroksella voi vierailla muun muassa Kerry Cliffseillä, kalliolla joiden muoto luotiin 400 miljoonaa vuotta sitten.

Historiasta pitävälle sopiva kohde on myös Burranty Castle ja Folk park. Sieltä löytyy iso linna ja pikkuinen kylä, kumpikin on hyvä aikamatka menneisyyteen. Pubikierros puolestaan on hyvä näköalapaikka nykyisyyteen. Siellä kuulee myös vakavaa pohdintaa asiasta kuin asiasta. Eräänkin miesporukan syvällisiä keskusteluja kuunneltuani oli pakko käydä tarjoilijalta kysymässä, että puhuvatko miehet usein kaljatuopin ääressä tuolla tavoin. Kyllä kuulemma puhuvat, ja kun tarjoilija kuuli minun olevan Suomesta, hän lisäsi: Me vihaamme brittejä yhtä paljon kuin te venäläisiä.

Vietimme reissun viimeisen viikonlopun Kilkennyssä, noin parinkymmenen tuhannen asukkaan pikkukaupungissa. Kun edellinen majoitus oli hulppea mökki merenrannan lähellä, täällä majoituimme pubin yläkerrassa sijaitsevaan B&B-paikkaan. On kiva, kun on vähän kontrastia. Tosin illalla nukkumaan mennessä alakerrasta kantautuva musiikki oli sen verran kovalla, että välillä tuli mietittyä, että oliko tämä nyt sittenkään järkevä valinta. Toisaalta sijainti oli loistava ja pubimiljöössä nautitussa aamupalassa omanlaisensa fiilis. Vaihtelu on aina niin virkistävää.

Hiukan harmitti, kun tuli käytyä ennen aamiaista juoksulenkillä linnan muurien ulkopuolella. Jos olisin tiennyt, että paria tuntia myöhemmin samassa paikassa muurien sisäpuolella on joka lauantai juoksutapahtuma, olisin osallistunut siihen. Mainio idea lisätä kaupungin yhteisöllisyyttä, osa porukasta juoksi lastenvaunujen ja osa koirien kera. Ikähaitari oli alakouluikäisestä eläkeläisiin.

Auton tankissa oli sen verran runsaasti bensaa jäljellä, että päätimme viimeisenä reissupäivänä lähteä sunnuntaiajelulle Dublinin alapuolella sijaitsevalle Wicklow’n vuoristoon. Siellä sijaitsee yksi Irlannin tunnetuimmista nähtävyyksistä, varhaiskeskiajalla perustetun Glendaloughin luostarin rauniot.

Viimeisen yön majapaikka löytyi kätevästi noin kymmenen kilometrin päästä lentokentältä, viihtyisästä Malahidesta. Upean Grand Hotelin hinta-laatusuhde on kohdallaan, aamiainenkin oli tosi kattava. Siellä olisi ollut myös kuntosali ja uima-allas, joka jäi nyt kokematta. Onneksi tajusimme, että kannattaa palauttaa vuokra-auto jo edellisenä iltana ja välttää näin paniikki ennen aamulentoa. Meillä ei ollut nimittäin aavistustakaan, miten pitkään auton palautustarkastus tulisi kestämään. Se oli huippuidea, sillä vuokra-autofirman löytäminen lentokenttäalueelta ei ollutkaan niin helppo rasti kuin voisi etukäteen kuvitella. Varsinkin kun satoi kaatamalla ja tuli pimeä. Siinä vierähti autoillessa puolisentoista tuntia ennen kuin löysimme oikean osoitteen.

Kymmenen päivän kokemuksen perusteella voin sanoa, ettei Irlantia turhaan kehuta matkakohteena. Kaunis ja vauraan oloinen ystävällisten ihmisten maa, jossa taksikuskikin laulaa aariaa.

Aivot vasempaan päin

Tätä olin etukäteen jännittänyt Irlannin reissulla. Millaista olisi istahtaa auton rattiin ja lähteä kurvailemaan vasemmanpuolisia teitä?

Flizzr-autovuokraamon palvelu oli ystävällistä eikä ylimääräisiä vakuutuksia tyrkytetty (kuten netissä oli monessa kohdin varoiteltu). Kuvasimme siskon kanssa auton pienetkin pintavauriot siltä varalta, että palauttaessa tulee ongelmia ja lähdimme lievässä pintajännityksessä liikenteeseen. Onneksi olimme tilanneet automaattivaihteistolla kulkevan auton, olisi ollut aika vaikeaa käyttää vaihteita vasemmalla kädellä.

Ei vasemmalla puolella ajaminen ollutkaan niin vaikeaa kuin olin etukäteen kuvitellut, piti vain olla tosi tarkkana erityisesti risteyksissä. Sovelsin en ohita kertaakaan -taktiikkaa ja ajelin kiltisti jonon jatkona. Kun ajokaistoja on neljä, sinne mahtuu hyvin sekaan yksi peesaileva suomalaisnainen.

Vuokra-automme on hybridi ja se päästelee välillä omituisissa kohdissa ääniä.  Mietimme siskon kanssa, että voisiko takapenkillä olla liian painavaa tavaraa ilman turvavöitä… sitten järkeilimme, että ehkäpä se piippaakin, kun auto on liian lähellä keskiviivaa. Ja kun tarkemmin tiirailin mittaritaulua, niin siellähän oli ihan selvä symboli, joka näytti millä puolen autoa uhkaa törmäämisvaara.

Irlannissa on monilla teillä kummankin puolin ajokaistaa pieniä pallukoita, jotka estävät ajamisen liian lähellä reunaa tai keskiviivaa. Kätevää, auton renkaat alkavat ajaessa naputtaa kun on väärässä kohtaa tietä. Tietullisysteemi on vielä pikkuinen mysteeri, eiköhän se ajan kanssa selviä, milloin ja mitä pitää maksaa.

Dublin oli pienoinen pettymys, lieko osasyynä sateinen sää vai maanantaifiilis. Kaupungin läpi kulkeva Liffey-joki oli vähävetinen ja sen varrella rumia rakennuksia. Muun muassa viikinkien elämää esittävä Dublinia oli museona jämähtänyt kauas Titanic Belfast -museosta (kuka haluaa enää videoaikakaudella katsella rumia vahanukkeja?) ja Trinity Collageen oli niin pitkä jono, että skippasin sen suosiolla ja painuin pienen shoppailukierroksen jälkeen kämpille päivänokosille.

Päädyimme autoreissulla ensimmäiseksi yöksi Waterfordin lähellä sijaitsevaan pieneen Duncannon rannikkokylään. Merenrannalla kävellessä tuli hurmaavan ajaton tunnelma, juuri tällaisten maisemien ja fiilisten takia halusin Irlantiin. Hyvää fiilistä lisäsi se, että majoitusvalintamme Seashells B&B osui nappiin. Viihtyisä kolmen huoneen pikku majatalo tarjoaa idylliset olosuhteet. Talon emäntä oli kahden koiransa kanssa juuri sitä, mitä minäkin haluaisin joskus vielä olla: vastaanottamassa kansainvälisiä vieraita majatalooni.

Toinen autoilupäivä vei meidät läntiselle puolelle saarta, kuuluisan Ring of Kerry -reitin varrelle. Matkan varrelle osui upeita linnoja, vuoristomaisemia, idyllisiä pikkukyliä ja Killarneyn kansallispuisto, joka oli muuten tähänastisen autoiluni haastavin rasti. Jos olisin tiennyt, että kapealla vuoristotiellä tulee vastaan kymmenkunta turistibussia, en olisi ikinä tuolle reitille lähtenyt. Aika monta suomalaista kirosanaa tuli päästettyä, kun annoin peruuttamalla busseille tilaa. Olen todella surkea peruuttelija, joten tämä päivä ilman peltivaurioita tai ojaanajoja on pienoinen ihme.

Löysin kiinnostavan airbnb-majoituksen pienestä Sneemin kylästä – pihamökin, joka oli livenä vielä upeampi kuin kuvissa. Jännittäväksi paikan tekee se, että Glasnacree House and Gardensin entinen omistaja oli hollantilainen huumeparoni. Voi vaan kuvitella, että millaisia tyyppejä tässä mökissä on aikaisemmin majaillut. Toivottavasti kukaan ei ole päässyt täällä hengestään ja jäänyt kummittelemaan. Tai löytyisiköhän tuolta hulppeasta puutarhasta joku vanha aarrekätkö?

 

 

 

Kymmenen päivää Irlantia

Mitä kaikkea ehtii nähdä ja kokea, kun lentää kymmeneksi päiväksi Irlantiin? Sen me aiomme siskon kanssa seuraavaksi selvittää.

Dublinin lentokentältä kulkee kätevästi pikavuoro Belfastiin, saaren pohjoisosasta on hyvä aloittaa tutustuminen Irlantiin. Ainakin vielä, kun Brexit ei häiritse liikkumista.

Pohjois-Irlannin pääkaupunki on jäänyt mielikuviini pommitusten kaupunkina. Nyt kun tuli tilaisuus tutustua tuohon 333 000 asukkaan Belfastiin, se vaikuttaakin ihan elinvoimaiselta paikalta. Iloisen oloisia ihmisiä, paljon rakennustyömaita keskustassa ja sopivasti vilinää kaupoissa – emme muuten törmänneet yhteenkään suomalaiseen turistiin, se on aika harvinaista nykyään Euroopassa. Opastetulla kiertoajelulla tuli useaan otteeseen selväksi, että muurit ovat tärkeä osa historiaa, mutta myös tätä päivää. Yllätys oli, että muuri kuulemma suljetaan edelleen yöksi.

Kaupungissa rakennettu Titanic on hyödynnetty Belfastissa turismille. Legendaarisen laivan nimeä kantava Titanic Belfast -museo on kokemisen arvoinen paikka, se kertoo vauraan teollisuuskaupungin elämästä. Olin vaikuttunut tavasta, kuinka museossa ja sen naapurissa sijaitsevassa museolaiva SS Nomadicissa oli käytetty videoita hyväksi. Pääsin muun muassa kokemaan, millaiselta näytti Titanicin sisällä. Näyttelyä oli myös elävöitetty videoilla, joissa ihmishahmot esiintyivät esimerkiksi haaksirikkoutuneen laivan hyteissä. Niistä jäi vähän jännä olo – hiukan kuin haamuja.

Parissa päivässä ei ehdi nähdä kuin pienen osan Belfastia, mutta se ei näin nopeatempoista matkailijaa haittaa. Viime talven autoreissu Euroopassa opetti, ettei matkalla kannata ahnehtia liikaa turismia. Siitä tulee helposti ähky olo. Tykkään elellä myös normaalia elämää paikassa, jossa satun olemaan reissussa. Juoksulenkit ovat mielenkiintoinen kurkistusikkuna lähimiljööseen ja lauantai-illan kruunasi leffateatterissa Downtown Abbey.

Mieli on palannut viime päivinä useaan otteeseen vuoden takaiseen aikaan, kun lähdimme siskon ja koirien kanssa ensimmäiselle kuukauden mittaiselle autoreissulle Eurooppaan. Kuinka jännittävää oli, kun lähtö läheni päivä päivältä. Nyt jännitys kohdistuu tiistaihin, kun meille on varattuna vuokra-auto kuudeksi päiväksi. Saa nähdä, millainen seikkailu siitä tulee, ihan pikkuisen hirvittää. Mutta sitä ennen Dublin saa näyttää parhaat puolensa.