Italialainen kyläilykierros

Vaikka Italiassa on joulukuun puolivälissä kylmää, siellä asuvien ihmisten lämpö hurmaa.

Saapasmaan kengänkannassa on hurmaava paikka nimeltä Leuca. Talvihorroksessa uinuvan matkailukeitaan kaduilta löysimme Booking.comin kautta edullisen pesukoneen kylmällä asunnolla. Alakerran rouva ryhtyi ystävällisesti petaamaan petiä ja vuokraisäntä kävi keräämässä rahat. Hyvin selvittiin, vaikkei ollut yhteistä kieltä ja tuli pestyä neljä lastia pyykkiä (joita sitten kuivateltiin pari päivää matkailuautossa).

Seuraava kohde oli uniikkia italiaa. Lähellä Sassi di Materaa, Sarnellissa sijaitsevan La Torre 1984 -nimisen majatalon isäntä Antonio muistuttaa vähän jalkapallokommentaattori Pasi Rautiaista, ainakin sähäkkää tekstiä tulee tuutin täydeltä. Sen verran ymmärsin, että mies olisi mieluusti paistanut meidän koirat illalliseksi. Kylmässä tuulessa t-paidalla tarkeneva reissumies sai Antonion taivastelemaan, hän epäili että kysymyksessä on jonkinsorttinen ”commando”.

Tulkki löytyi kätevästi puhelimen päästä toiselta puolen Italiaa. Isännän poika, kauppatieteitä opiskeleva Dario asuu Bolognassa, josta hän ystävällisesti opasti meitä ja isäänsä eteenpäin. Saimme myös kuulla, että Antonion mielestä emme ole oikeita eurooppalaisia, kun haluamme syödä jo iltaviideltä. Majapaikan ravintola aukesi vasta kahdeksalta, joten kävimme kokkaamassa välipalat autossamme. Matkailuauto on niin kätevä, kun on aina oma keittiö messissä.

Illallinen ravintolassa oli kuin jostain elokuvasta. Olimme ainoat asiakkaat ja meille oli katettu pöytä lämpöä hehkuvan kamiinan viereen. Oma tarjoilija, kokki ja ajaton tunnelma. Herkullista pizzaa ja punaviiniä, vain viulunsoittaja puuttui – sen korvasi seinällä italiaa pulputtava televisio.

Antonio kertoi aamulla, että hänen poikansa kutsui ”mukavat suomalaiset kylään”. Taisi olla isän idea koko kyläkutsu, mutta kun olimme sinne suunnalle menossa, laitoin Dariolle viestin. Yllätys oli, että me todella tapasimme sunnuntaina Bolognassa. Saimme privaatin kaupunkikierroksen, jossa hän esitteli mielipaikkojaan: muun muassa kirkon, jossa on sisällä seitsemän kirkkoa ja kaupungin paraatipaikalle olevan patsaan, jossa oikeasta kulmasta katsoen näyttää miehellä olevan hirmuinen penis. Sen on taitelija tehnyt piruuttaan. Yhden rakennuksen kreikkalaisten jumalien seasta löytyy muuten itse piru.

Bologna on kiehtova kaupunki, sinne aion matkustaa ajan kanssa uudelleen. Samoin La Torre on nähtävä lämpimään aikaan, kun majatalo on täynnä juhlivia ihmisiä ja Antonio elementissään illan isäntänä. Dario on mukana yrityksen toiminnassa, mielenkiintoista seurata mihin suuntaan miellyttävä nuorimies isänsä ja tämän veljien perustamaa matkailuyritystä kehittää.

Italian kiertueella tuli poikettua myös minivaltio San Marinossa kuntoilemassa. Kallista lystiä, kuntosalikäynti maksoi 15 euroa/henkilö. Eri maiden kuntosalikokemusten kerääminen on meidän uusi harrastuksemme. Olemme reissun aikana käyneet treenaamassa yli kymmenessä maassa, välillä hienoissa fitness-paikoissa, välillä tosi äijäsaleilla. Salilla pääsee kätevästi suihkuun ja voi taas yöpyä edullisesti rekkaparkeissa. Olen ihastunut noihin elämää sykkiviin parkkialueisiin, joissa aina joku on lähdössä tai tulossa. Niissä on omanlaisensa tunnelma, ja aamiaisen jälkeen on helppo jatkaa matkaa.

Italian ohjelmistoon kuuluu luonnollisena osana visiitti Viareggioon ystävääni Päivikkiä tapamaan. Vuosien kulumisen huomaa vain Päivikin lapsista, jotka olivat taas venähtäneet pituutta. Päivikki on entisensä, sama upea ystävä, jonka kanssa asuimme yli 30 vuotta sitten opiskelijakämpässä Seinäjoella.

Päivikin kanssa perinteeksi on muodostunut herkullinen pizzaillallinen Mani in Pasta -ravintolassa, kannattaa ehdottomasti käydä jos liikutte Lido di Camaioressa. Napolista kotoisin oleva kokki leipoo pizzataikinat jo edellisenä iltana, maku on enemmän kuin kohdallaan, samoin tunnelma. Ravintolan lähistöllä on pitkä silta, jossa voi ihailla kullankeltaisia auringonlaskuja.

Viareggion karnevaalikaupungissa vietimme yön parkkipaikalla rantabulevardilla valaistun joulukuusen edustalla. Olipas ihanaa olla aamulla aikaisin koirien kanssa kävelyllä merenrannassa.

Juuri tällaisia kiireettömiä aamuja merenrannalla, niistä olin haaveillut etukäteen.

Ranskan ajoimme läpi parin pysähdyksen taktiikalla, tuo maa ei oikein ole minun juttuni. Nyt kahdeksan viikon jälkeen matkamme on edennyt suosikkimaahani Espanjaan. Ihan kuin olisin tullut kotiin.

Neljän maan ystävyyskierros

Pohjois-Makedonian pääkaupunki Skopje on hyvä kohde aloittaa kiertoajelu, sillä sinne voi lentää edullisesti Turusta. Näin teki ystäväni Anne, joka oli viikon mukana reissussa.

 

Lämpötila oli näinkin etelässä yllättävän lähellä nollaa, siksi valitsimme kierroksen ensimmäiseksi kohteeksi mahdollisimman eteläisen paikan. Se löytyi sopivan ajomatkan päästä Kreikan Thessalonikista, jossa odotti edullinen Airbnb-kohde. Kun luvataan halpa ja tilava asunto, pitäisi hälytyskellojen aina kilkutella: pesukone ei toiminut ja suihkusta tuli vain kylmää vettä.

Onneksi olemme reipashenkistä sakkia, aina yhden yön selviää pimeämmässäkin kämpässä. Toisaalta seuraavakin yö oli extremeä: vaikuttavan Meteora luostarien  rinteessä oli leirintäalue, jossa olimme ainoat asukkaat. Yö matkailuautossa, jälleen kylmä suihku ja satoi vettä. Mutta maisemat ja matkafiilis olivat kohdallaan.

Kolmas retkipäivä oli onneksi jo lämpöä tulvillaan. Löysimme Kreikan länsirannikolta Camping Drepano Igoumenitsan, joka sijaitsi pienellä mereen työntyvällä niemellä. Kaunis auringonlasku hyvän ystävän ja koirien kanssa rannalla, vähän viiniä ja yöuinti, mitäpä muuta sitä ihminen joulukuun iltana toivoisi?

Sitten olikin vuorossa sykkeet nostattava tieosuus. Nettiosoitteesta dangerousroads.org löytyy tie numero SH8 Albaniaan ja voin vakuuttaa, että se oli juuri tuota kaikkea. Vuorten rinteillä kulkevalta baanalta näki kauas ja alas merelle, lisäksi matkantekoa hidastivat välillä lehmät, lampaat ja aasien kanssa kulkevat paikalliset. Onneksi on taitava kuski ratissa, jyrkät serpentiinimutkat vetivät vertoja huvipuiston vuoristoradalle.

Majoituimme Albanian Vloressa hotelli Diamond Hill Hotel & Spassa, edullinen mutta tähän vuodenaikaan tuli vilu. Varmasti on lämpimämpään aikaan ihan passeli paikka, kun vielä ravintolan tarjoilu saadaan pelaamaan ammattitaitoisemmin. Nyt kaksi sai illallisen syötyä ennen kuin yksi sai oman annoksensa. Onneksi suihkusta tuli lämmintä vettä, sitä on oppinut tällä matkalla arvostamaan entistä enemmän.

Mietimme takaisin Skopjeen kahta reittivaihtoehtoa, joko Ohridin kauniin järvialueen kautta tai sitten ylempää Kosovosta. Sääennusteet näyttivät, että keskiosassa Pohjois-Makedoniaa saattaa sataa vuoristossa lunta, siksi päädyimme pohjoisen reittiin ja Kosovoon. Vähän kyllä arvelutti, kun tuo matka kulki juuri tapahtuneen maanjäristysalueen kautta. Jälkijäristyksiä oli ollut vielä pari päivää sitten. Ei sattunut onneksi lisäjäristyksiä meidän kohdalle eikä reittimme kulkenut pahimpien tuhoalueiden läpi.

Kosovon Prizren on eloisa kaupunki, nukuimme siellä rekkaparkissa jo edellisellä viikolla yhden yön, kun ajoimme hakemaan Annea Skopjesta. Kauniista kaupungista löytyy valitettavasti myös kurjia puolia. Ihmiset lämmittävät talojaan keräämillään märillä puilla, jotka savuttavat taivaalle savuvaipan. Ilma on raskas hengittää ja vaatteet haisevat kamalalta.

Järkyttävintä on katulapset. Tuntui tosi julmalta nauttia lämpimässä ravintolassa herkullista illallista, kun ikkunasta näkyi lapsi, joka oli käpertynyt makaamaan pahvin päälle lämmintä ilmaa virtaavalle kaukolämpöritilälle. Ohi kulkevasta nuorisoporukasta joku potkaisi pientä raukkaa, joka oli kadonnut kaupungin vilinään tullessamme ulos ravintolasta. Tilalle makaili nyt isompi koditon. Mitä ihmettä tuolle asunnottomien ongelmalle voisi tehdä? Kodittomia lapsia näkyi myös Pohjois-Makedonian pääkaupungin Skopjessa.

Prizrenissä tutustuimme kodittomaan koiraan, joka jäi vaivaamaan mieltäni. Paroniksi ristimämme kaunis kullanruskea, leikkisä koiranpentu asustelee Kag Oil -huoltoaseman pihassa. Tuo parkkipaikka on muuten loistava karavaanarikohde, sillä naapurissa sijaitseva Hotel Kristal Palace tarjoaa (tietämättään) ilmaiseksi wifin käyttöön ja huoltoasemalta saa herkullista pizzaa kolmella eurolla. Kysyin huoltoaseman henkilökunnalta, että mikä tuon keltaisella korvamerkillä varustetun irtokoiran tarina on. Sen on vain joku jättänyt sinne ja koira viihtyy huoltoasemalla, koska siellä on ruokaa.

Kun seuraavalla viikolla yövyimme jälleen hyväksi koetulla parkkipaikalla, odottelimme että Paroni ilmestyisi tervehtimään. Ehdin jo huolestua, sillä kesti tovin kunnes tuttu koira istuskeli tuijottaen odottavasti matkailuautomme ikkunoihin. Kylläpä oli riemukas kohtaaminen, voi kun saisin Paronin jollain tavoin Suomeen ja löytäisin sille oman kodin. Valitettavasti en voinut ottaa sitä mukaan matkailuautoomme, jossa on jo kaksi haukkua.

Viikko hurahti nopeasti ja kilometrejäkin taittui yli 1300. Oli niin ihana viettää pitkään työparina toimineen ystäväni Annen kanssa kokonainen viikko jutellen, nauraen ja viinilasien ääressä unelmoiden. Seuraava tapaaminen sovittiin alustavasti jo ensi vuoden alkupuoliskolle Fugeen.

Siis jos matkailuautomme sinne saakka kestää. Aina sattuu ja tapahtuu, tällä kertaa pääosaa näytteli starttimoottori, joka päätti lopettaa toimintansa sopivasti sunnuntai-iltapäivänä Ohridin kylässä. Ei auttanut kuin soittaa jälleen Autoliittoon  ja pyytää apua. Tuo Plusjäsenyys on niin mainio juttu, onneksi on vielä kaksi apusoittoa käyttämättä tänä jäsenyysvuonna. Nytkin apu tuli nopeasti ja oli onneksi tosi pätevä ammattilainen. Ystävällinen mies korjasi vian kodin yhteydessä sijaitsevalla korjaamolla samana iltana, vaimo keitti kahvit ja pääsimme jatkamaan matkaa.

Viikon kierros Pohjois-Makedoniassa, Kreikassa, Albaniassa ja Kosovossa näytti erilaisen Euroopan kasvot. Uskomattoman kauniita maisemia, hirveä määrä roskaa teiden varsilla, todella ystävällisiä ihmisiä, köyhyyttä ja menneiden vuosikymmenten menopelejä. Kottikärryt ovat yhä kovassa käytössä, samoin näkyi itse rakennettuja, mottorikäyttöisiä kärryjä. Ja tietysti aaseja, ne ovat näiden maiden ekologisimpia ajoneuvoja.

Autolautta Vloresta Italiaan oli kaikkea muuta kuin unelmaristeily. Viimeisiä vuosiaan seilaavalla laivalla oli muuten vielä jotain suomenkielisiä juttuja seinillä, taisi olla joku entinen Ruotsin lautta. Matka kesti pari tuntia enemmän kuin aikataulussa luvattiin ja olimme Italian Brindisissä vasta iltakymmeneltä. Seuraavalle laivamatkalle varustaudumme omin eväin, sillä ruoka-annokset olivat kalliita ja hävyttömän pieniä.

Mutta pikku kärsimyksistä viis, olemme nyt ihanassa Italiassa. Täällä on niin paljon koettavaa, ettei tiedä mihin auton nokkansa suuntaisi.

Ps. Jos lähdet lomalle Skopjeen, suosittelen lämpimästi yöpymistä Hotel Panoramika Design & Spassa. Kauniisti sisustetussa hotellissa on todella ystävällinen palvelu, siistit huoneet, kuntosali, sauna ja poreallas sekä herkullinen aamiainen.