Tietoja outimylly

Lähdemme marraskuussa reissumiehen ja kahden koiran kanssa kiertämään matkailuautolla Eurooppaa. Jännittävä reissu tulossa, sillä tapasimme miehen kanssa viime pääsiäisenä, ostimme yhteisen matkailuauton juhannuksena ja sillä tiellä nyt olemme…

Auto pisti paussin Berliiniin

Matkailuauton vaihteissa oli ilmennyt matkan varrella pientä häikkää, mutta kun pakki teki stopin vähän ennen Berliiniä, alkoi hirvittää. Mitenkäs matka tästä jatkuu?

 

Vaihdelaatikko päätti, että nyt riittää. Eihän siinä auttanut kuin nöyrtyä isompien moottoreiden armoille. Onneksi saimme yöpyä ympäri vuorokauden auki olevan huoltoaseman pihalla Berliinin esikaupunkialueella ja totuttautua yllättävään tilanteeseen.

Kahdesta asiasta olen tässä tilanteessa kiitollinen: Autoliiton plusjäsenyydestä ja siitä, että tämä tapahtui Saksassa. Puolassa asioiden hoitaminen olisi ollut huomattavasti vaikeampaa jo kielen takia. Soitto Autoliittoon ja saimme ammattilaisen huolehtimaan auton korjausasioista. Lisäksi Autoliitto korvasi kahden vuorokauden hotelliyöt koko porukalle.

Seuraavana aamuna saapui hinausauto. Olihan se vähän erilainen sightseeing-kiertoajelu, kun etsimme kaupungista sopivaa korjaamoa. Vasta kolmas paikka oli riittävän iso, sellainen että sinne mahtui meidän matkailuauto halliin ja saatiin nosturilla ylös. Tuossa vaiheessa emme vielä tienneet, kuinka pitkäksi aikaa joudumme evakkoon matkakodistamme.

Netistä bongasimme Vienna House Andel’s Berlin -hotellin, jossa vietimme ensimmäiset neljä vuorokautta kuntoillen sen upeassa Fitness-keskuksessa (jossa oli aina tyhjää)  ja nauttien runsaista aamiaisista –  pysyi hyvin keho ja mieli balanssissa. Viikonloppuna oli sopivasti Saksojen yhdistymisen 30-vuotisjuhlat, ilmassa oli historian havinaa ja keskustassa ihmisvilinää.

Maanantaina vaihdoimme edullisempaan majoitukseen Berliinin keskustaan. Löysin kivan asunnon Tiergartenin lähistöltä. Hinta on hyvin edullinen siksi, että keittiössä puhaltaa kuivaaja: yläkerrasta oli tullut vedet alas. Tuollainen pikku juttu ei meitä reissaajia haittaa, hyvä kun on paikka missä nukkua.

Minusta on parasta, kun saa elää tavallista arkea eri maissa, ei sitä koko aikaa jaksa noita turistitouhuja. Käymme kaupassa ja laitamme ruokaa kotona. Mies juoksee lenkkejä Iitu-koiran kanssa lähipuistossa ja minä teen työhommia kuunnellen radio Novaa. Iltaisin katselemme Netflixistä leffoja. Ihan kuin olisimme Tampereella, mutta uusi kulttuuri ja ympäristö luo tähän kaikkeen seikkailutunnelman.

Berliini on ihana kaupunki, täynnä elämää, valoja ja liikettä. Ihmiset ovat iloisia ja auttavaisia. Eilen yksi Hop On Hop Off -bussin kuljettaja päästi minut kadulta kyytiin, kun viittoilin apua pyytäen. Kun paljastui, että lippuni oli väärän firman, sain silti jatkaa matkaa kyydissä majapaikkaamme. Täällä Berliinissä minua on luultu useaan kertaan espanjalaiseksi. Se on erittäin miellyttävä juttu, sillä kaikista maista rakastan eniten Espanjaa.

Viikon pysähdys näin heti matkan alussa, kuudentena päivänä, oli harmillinen ja opettavainen takaisku. Oli kiva nähdä, että matkakumppani kokee asiat samalla tavalla. Että näistä ongelmista selvitään päivä kerrallaan, ei tämä nyt maailmaa eikä ainakaan meidän matkaamme kohti etelää pysäytä… vähän vain viivästyttää.

Tänään on jännittävä päivä. Saamme tietää, pääsemmekö tien päälle jo perjantaina vai täytyykö etsiä uusi majapaikka Berliinistä vielä ensi viikoksi. Toivotaan, että saisin pian laittaa toppatakin matkailuaton takatilaan odottamaan ensi kevättä.

Krakovaan on luvattu viikonlopuksi 15 astetta lämmintä.

Pala pohjoista Puolaa

Marraskuinen Puola on melkein yhtä harmaa ja sateinen kuin Suomi. Onneksi sentään on ollut aika lämmintä, yli kymmenen astetta.

 

Ajoimme viikonloppuna Baltian maat läpi yhden pysähdyksen taktiikalla. Aktiivisesti salitreeniä harrastava reissumies tarvitsee säännöllisesti kuntosalikäyntejä, siksi yövymme matkailuauton sijaan välillä myös treenitilan sisältävissä hotelleissa (joissa on herkulliset aamiaiset).

Nettihaulla löysin Latvian pääkaupungista Riikasta Bellevue Park Hotel Rigan hintaan 55 euroa yö. Hotelli ei ollut kovin lemmikkiystävällinen: yöpyminen kahdelta pieneltä koiralta olisi maksanut 40 euroa (ilman aamupalaa). Reissusesset saivat matkailuauton kahdestaan käyttöönsä, koirien yö meni hyvin, vaikka vähän sitä jännitinkin – kävin varmuuden vuoksi nukkumassa osan yötä autossa.

Puola on iso ja monipuolinen maa. Viime vuoden reissulla ihastuin eteläisemmässä Puolassa ystävällisiin kielitaitoisiin ihmisiin, nyt ei ole ollut pohjoisessa ihan samanlaiset fiilikset.

Sunnuntaina ajelimme historialliseen kohteeseen, Hitlerin tukikohtana vuosina 1941-1944 toimineeseen Wolfsschanzeniin eli Sudenpesään. Vaikuttava ja vähän pelottavakin paikka, alueen leirintäalueella oli aavemaisen hiljaista näin turistikauden ulkopuolella. Suositussa matkailukohteessa on menossa syksyn kunnostusoperaatio, paikka vilisee puolalaisia rakennusmiehiä. Yksi teki ja kolme katseli -metodi näyttää olevan edelleen voimassa.

Matkamme jatkui kohti Gdanskia. Saimme opettavaisen annoksen puolalaisesta tienhoidosta. Reitillä oli yllättäen tie poikki, jonka jälkeen ajauduimme erittäin huonokuntoiselle kiertotielle. Matkailuauto ja kuski olivat kovilla, kun ajelimme 20 kilometriä tunnissa perunapeltoa muistuttavalla tiellä. Kahdensadan kilometrin matkalle tuli kestoa hurjat neljä tuntia.

Puolalaiset hautausmaat ovat huikaisevan kaunis näky tähän aikaan. Haudat ovat kukkien ja kynttilälyhtyjen peitossa. Testasimme huoltoaseman yhteydessä kameravalvonnassa olevan ilmaisen pysäköintialueen, jota käyttävät erityisesti rekkakuskit. Onneksi on hyvät unenlahjat, nukuin sikeästi vaikka rekkaralli kävi viereisellä tiellä. Näitä paikkoja kannattaa hyödyntää toistekin, säästyy rahaa muuhun elämiseen.

Toisen maailmansodan historiasta kertova museo Gdanskissa on kiinnostava kohde, mutta ei mikään wow-elämys. Esimerkiksi Belfastin Titanic-museo oli paljon parempi, siellä oli hyödynnetty nykyajan digitekniikkaa ja luotu eläviä videoesityksiä vahvistamaan tarinaa. Vaikuttavimmat kohteet Gdanskin museossa olivat ne tilat, joissa oli musiikin keinoin tuotu tuskan tunnelma. Esimerkiksi huone, jossa oli holokaustissa kuolleiden juutalaisten kuvia.

Suunnitelmissa oli yöpyä naapurissa sijaitsevassa Sopotissa, mutta kummankin veri veti tien päälle. Paikallisessa supermarketissa meiltä olivat kananmunat hukassa. Kun myyjät eivät osanneet englantia, päätin havainnollistaa sanomaani hokemalla kot-kot ja näyttämällä käsillä pyöreitä munia. Nuorta myyjätyttöä vain nauratti, mitähän kuvitteli minut kysyvän? Löytyihän ne munat lopulta ihan omin avuin.

Päätimme ajella pienen matkan Saksan suuntaan ja bongata netistä sopivan kuntosali-hotellin. Yllättävän heikosti on hotelleissa kuvia siitä, millainen sali on tarjolla. Ilmeisesti tämä seikka ei ole kovinkaan monelle merkitsevä valintatekijä.

Keskiviikkoaamuun heräsimme Itämeren rannalta Ustkasta Hotelli Rejsistä. Yö maksoi vain 56 euroa kahdelta ja aamupala oli elämys. Myös ystävällinen palvelu ansaitsee kiitokset, ei ihme että tämä hotelli on rankattu Bookin.comissa 9,6 arvoiseksi.

Heippa Suomi ja talvi

Ei tätä tunnetta voi edes selittää. On ihanan irrallinen fiilis kaikesta, kun laiva lähti satamasta kohti Tallinnaa. Eurooppa on auki meille ja me uusille kokemuksille. 

Ensimmäinen yö karavaanarina vahvisti tunnetta, että tämä on niin minun juttuni. Pikkuruinen liikkuva koti on kätevä parkkeerata vaikka satamaan. Nukun niin sikeästi, ettei vieressä kulkeva ratikka häirinnyt. Tosin aamuyöstä alkoi vähän tökkiä, kun lipputangon naru hakkasi puolen minuutin välein tankoon.

Aamukahvia piti vähän soveltaa, kun ei ollut sähköä saatavilla. Kiehautin veden ja laskin sen kahvikeittimen suodattimen läpi. Ei ihan yhtä maukasta, mutta meillä oli sentään kahvia tarjolla autojonossa aamulaivaan.

Perjantai 1. marraskuuta oli sopivan juhlallinen päivä lähteä, on tullut reissattua yhtä matkaa tuon Euroopan karttaa tutkailevan miehen kanssa puoli vuotta. Tuntuu uskomattomalta, että joku kolahtaa näin vahvasti yli viisikymppisenä. Ehkä sen takia tätä juttua osaa arvostaakin niin paljon.

Viime reissullakin mukana olleet koiratyttöset saivat matkailuautosta oman ”huoneen” suihkutilasta, mäyräkoira Oona kyllä hiukan haukkui tätä ratkaisua. Siellä tyttöset nyt seilaavat meren yli, me ihmiset jouduimme laivan baariin katselemaan muiden aamunousuja. Tallinnaan matkaavat suomalaiset ovat jo hyvässä hiprakassa.

Meille tämä merimatka on vasta alku kaikelle ihmeelliselle. Edessä on tuhansia ajokilometrejä ja uusia maita, kiireettömiä aamuja, pitkiä lenkkejä upeissa maisemissa, puskaparkkeja merenrannalla, leppoisia iltoja kirjojen parissa ja huikeita kokemuksia, joita voi sitten vanhana muistella.

Nautin tunteesta, kun en tiedä missä seuraavan yön nukun. Onko se matkailuauto vai idyllinen hotelli? Asioita ei tarvitse päättää etukäteen, nyt eletään fiiliksen mukaan. Matkasuunnitelmaamme kuuluu toistaiseksi vain kaksi päivämäärää – 1. joulukuuta Pohjois-Makedonian pääkaupunki Skopje ja 27. joulukuuta Espanjan Alicante. Tuolloin saamme reissuseuraa Suomesta. Jännittävää nähdä, ketä muita tuttuja matkareitillemme osuu.

Kun laiva lähti Helsingistä, ei tarvinnut taakseen katsella. Edessäpäin on niin paljon mielenkiintoisempaa tulossa. Ja mikä parasta, lämpöä ja valoa. Vielä saamme nauttia viimeisistä suomalaissävelistä Pasi Vainionperän tulkitsemana.

Irlantilaiskierroksilla

Ring of Kerry, juoksulenkki vihreän saaren maisemissa, historiaa avaava linnamuseo ja irlantilainen pubikierros. Nyt on aika monta kierrosta koettuna tässä hyväntuulisten ihmisten maassa.


Ring of Kerry -kierros on ehdottomasti kokemisen väärti. Maisemat ovat huikeat, niin karua ja kaunista. Kierroksella voi vierailla muun muassa Kerry Cliffseillä, kalliolla joiden muoto luotiin 400 miljoonaa vuotta sitten.

Historiasta pitävälle sopiva kohde on myös Burranty Castle ja Folk park. Sieltä löytyy iso linna ja pikkuinen kylä, kumpikin on hyvä aikamatka menneisyyteen. Pubikierros puolestaan on hyvä näköalapaikka nykyisyyteen. Siellä kuulee myös vakavaa pohdintaa asiasta kuin asiasta. Eräänkin miesporukan syvällisiä keskusteluja kuunneltuani oli pakko käydä tarjoilijalta kysymässä, että puhuvatko miehet usein kaljatuopin ääressä tuolla tavoin. Kyllä kuulemma puhuvat, ja kun tarjoilija kuuli minun olevan Suomesta, hän lisäsi: Me vihaamme brittejä yhtä paljon kuin te venäläisiä.

Vietimme reissun viimeisen viikonlopun Kilkennyssä, noin parinkymmenen tuhannen asukkaan pikkukaupungissa. Kun edellinen majoitus oli hulppea mökki merenrannan lähellä, täällä majoituimme pubin yläkerrassa sijaitsevaan B&B-paikkaan. On kiva, kun on vähän kontrastia. Tosin illalla nukkumaan mennessä alakerrasta kantautuva musiikki oli sen verran kovalla, että välillä tuli mietittyä, että oliko tämä nyt sittenkään järkevä valinta. Toisaalta sijainti oli loistava ja pubimiljöössä nautitussa aamupalassa omanlaisensa fiilis. Vaihtelu on aina niin virkistävää.

Hiukan harmitti, kun tuli käytyä ennen aamiaista juoksulenkillä linnan muurien ulkopuolella. Jos olisin tiennyt, että paria tuntia myöhemmin samassa paikassa muurien sisäpuolella on joka lauantai juoksutapahtuma, olisin osallistunut siihen. Mainio idea lisätä kaupungin yhteisöllisyyttä, osa porukasta juoksi lastenvaunujen ja osa koirien kera. Ikähaitari oli alakouluikäisestä eläkeläisiin.

Auton tankissa oli sen verran runsaasti bensaa jäljellä, että päätimme viimeisenä reissupäivänä lähteä sunnuntaiajelulle Dublinin alapuolella sijaitsevalle Wicklow’n vuoristoon. Siellä sijaitsee yksi Irlannin tunnetuimmista nähtävyyksistä, varhaiskeskiajalla perustetun Glendaloughin luostarin rauniot.

Viimeisen yön majapaikka löytyi kätevästi noin kymmenen kilometrin päästä lentokentältä, viihtyisästä Malahidesta. Upean Grand Hotelin hinta-laatusuhde on kohdallaan, aamiainenkin oli tosi kattava. Siellä olisi ollut myös kuntosali ja uima-allas, joka jäi nyt kokematta. Onneksi tajusimme, että kannattaa palauttaa vuokra-auto jo edellisenä iltana ja välttää näin paniikki ennen aamulentoa. Meillä ei ollut nimittäin aavistustakaan, miten pitkään auton palautustarkastus tulisi kestämään. Se oli huippuidea, sillä vuokra-autofirman löytäminen lentokenttäalueelta ei ollutkaan niin helppo rasti kuin voisi etukäteen kuvitella. Varsinkin kun satoi kaatamalla ja tuli pimeä. Siinä vierähti autoillessa puolisentoista tuntia ennen kuin löysimme oikean osoitteen.

Kymmenen päivän kokemuksen perusteella voin sanoa, ettei Irlantia turhaan kehuta matkakohteena. Kaunis ja vauraan oloinen ystävällisten ihmisten maa, jossa taksikuskikin laulaa aariaa.

Aivot vasempaan päin

Tätä olin etukäteen jännittänyt Irlannin reissulla. Millaista olisi istahtaa auton rattiin ja lähteä kurvailemaan vasemmanpuolisia teitä?

Flizzr-autovuokraamon palvelu oli ystävällistä eikä ylimääräisiä vakuutuksia tyrkytetty (kuten netissä oli monessa kohdin varoiteltu). Kuvasimme siskon kanssa auton pienetkin pintavauriot siltä varalta, että palauttaessa tulee ongelmia ja lähdimme lievässä pintajännityksessä liikenteeseen. Onneksi olimme tilanneet automaattivaihteistolla kulkevan auton, olisi ollut aika vaikeaa käyttää vaihteita vasemmalla kädellä.

Ei vasemmalla puolella ajaminen ollutkaan niin vaikeaa kuin olin etukäteen kuvitellut, piti vain olla tosi tarkkana erityisesti risteyksissä. Sovelsin en ohita kertaakaan -taktiikkaa ja ajelin kiltisti jonon jatkona. Kun ajokaistoja on neljä, sinne mahtuu hyvin sekaan yksi peesaileva suomalaisnainen.

Vuokra-automme on hybridi ja se päästelee välillä omituisissa kohdissa ääniä.  Mietimme siskon kanssa, että voisiko takapenkillä olla liian painavaa tavaraa ilman turvavöitä… sitten järkeilimme, että ehkäpä se piippaakin, kun auto on liian lähellä keskiviivaa. Ja kun tarkemmin tiirailin mittaritaulua, niin siellähän oli ihan selvä symboli, joka näytti millä puolen autoa uhkaa törmäämisvaara.

Irlannissa on monilla teillä kummankin puolin ajokaistaa pieniä pallukoita, jotka estävät ajamisen liian lähellä reunaa tai keskiviivaa. Kätevää, auton renkaat alkavat ajaessa naputtaa kun on väärässä kohtaa tietä. Tietullisysteemi on vielä pikkuinen mysteeri, eiköhän se ajan kanssa selviä, milloin ja mitä pitää maksaa.

Dublin oli pienoinen pettymys, lieko osasyynä sateinen sää vai maanantaifiilis. Kaupungin läpi kulkeva Liffey-joki oli vähävetinen ja sen varrella rumia rakennuksia. Muun muassa viikinkien elämää esittävä Dublinia oli museona jämähtänyt kauas Titanic Belfast -museosta (kuka haluaa enää videoaikakaudella katsella rumia vahanukkeja?) ja Trinity Collageen oli niin pitkä jono, että skippasin sen suosiolla ja painuin pienen shoppailukierroksen jälkeen kämpille päivänokosille.

Päädyimme autoreissulla ensimmäiseksi yöksi Waterfordin lähellä sijaitsevaan pieneen Duncannon rannikkokylään. Merenrannalla kävellessä tuli hurmaavan ajaton tunnelma, juuri tällaisten maisemien ja fiilisten takia halusin Irlantiin. Hyvää fiilistä lisäsi se, että majoitusvalintamme Seashells B&B osui nappiin. Viihtyisä kolmen huoneen pikku majatalo tarjoaa idylliset olosuhteet. Talon emäntä oli kahden koiransa kanssa juuri sitä, mitä minäkin haluaisin joskus vielä olla: vastaanottamassa kansainvälisiä vieraita majatalooni.

Toinen autoilupäivä vei meidät läntiselle puolelle saarta, kuuluisan Ring of Kerry -reitin varrelle. Matkan varrelle osui upeita linnoja, vuoristomaisemia, idyllisiä pikkukyliä ja Killarneyn kansallispuisto, joka oli muuten tähänastisen autoiluni haastavin rasti. Jos olisin tiennyt, että kapealla vuoristotiellä tulee vastaan kymmenkunta turistibussia, en olisi ikinä tuolle reitille lähtenyt. Aika monta suomalaista kirosanaa tuli päästettyä, kun annoin peruuttamalla busseille tilaa. Olen todella surkea peruuttelija, joten tämä päivä ilman peltivaurioita tai ojaanajoja on pienoinen ihme.

Löysin kiinnostavan airbnb-majoituksen pienestä Sneemin kylästä – pihamökin, joka oli livenä vielä upeampi kuin kuvissa. Jännittäväksi paikan tekee se, että Glasnacree House and Gardensin entinen omistaja oli hollantilainen huumeparoni. Voi vaan kuvitella, että millaisia tyyppejä tässä mökissä on aikaisemmin majaillut. Toivottavasti kukaan ei ole päässyt täällä hengestään ja jäänyt kummittelemaan. Tai löytyisiköhän tuolta hulppeasta puutarhasta joku vanha aarrekätkö?

 

 

 

Kymmenen päivää Irlantia

Mitä kaikkea ehtii nähdä ja kokea, kun lentää kymmeneksi päiväksi Irlantiin? Sen me aiomme siskon kanssa seuraavaksi selvittää.

Dublinin lentokentältä kulkee kätevästi pikavuoro Belfastiin, saaren pohjoisosasta on hyvä aloittaa tutustuminen Irlantiin. Ainakin vielä, kun Brexit ei häiritse liikkumista.

Pohjois-Irlannin pääkaupunki on jäänyt mielikuviini pommitusten kaupunkina. Nyt kun tuli tilaisuus tutustua tuohon 333 000 asukkaan Belfastiin, se vaikuttaakin ihan elinvoimaiselta paikalta. Iloisen oloisia ihmisiä, paljon rakennustyömaita keskustassa ja sopivasti vilinää kaupoissa – emme muuten törmänneet yhteenkään suomalaiseen turistiin, se on aika harvinaista nykyään Euroopassa. Opastetulla kiertoajelulla tuli useaan otteeseen selväksi, että muurit ovat tärkeä osa historiaa, mutta myös tätä päivää. Yllätys oli, että muuri kuulemma suljetaan edelleen yöksi.

Kaupungissa rakennettu Titanic on hyödynnetty Belfastissa turismille. Legendaarisen laivan nimeä kantava Titanic Belfast -museo on kokemisen arvoinen paikka, se kertoo vauraan teollisuuskaupungin elämästä. Olin vaikuttunut tavasta, kuinka museossa ja sen naapurissa sijaitsevassa museolaiva SS Nomadicissa oli käytetty videoita hyväksi. Pääsin muun muassa kokemaan, millaiselta näytti Titanicin sisällä. Näyttelyä oli myös elävöitetty videoilla, joissa ihmishahmot esiintyivät esimerkiksi haaksirikkoutuneen laivan hyteissä. Niistä jäi vähän jännä olo – hiukan kuin haamuja.

Parissa päivässä ei ehdi nähdä kuin pienen osan Belfastia, mutta se ei näin nopeatempoista matkailijaa haittaa. Viime talven autoreissu Euroopassa opetti, ettei matkalla kannata ahnehtia liikaa turismia. Siitä tulee helposti ähky olo. Tykkään elellä myös normaalia elämää paikassa, jossa satun olemaan reissussa. Juoksulenkit ovat mielenkiintoinen kurkistusikkuna lähimiljööseen ja lauantai-illan kruunasi leffateatterissa Downtown Abbey.

Mieli on palannut viime päivinä useaan otteeseen vuoden takaiseen aikaan, kun lähdimme siskon ja koirien kanssa ensimmäiselle kuukauden mittaiselle autoreissulle Eurooppaan. Kuinka jännittävää oli, kun lähtö läheni päivä päivältä. Nyt jännitys kohdistuu tiistaihin, kun meille on varattuna vuokra-auto kuudeksi päiväksi. Saa nähdä, millainen seikkailu siitä tulee, ihan pikkuisen hirvittää. Mutta sitä ennen Dublin saa näyttää parhaat puolensa.