Auto pisti paussin Berliiniin

Matkailuauton vaihteissa oli ilmennyt matkan varrella pientä häikkää, mutta kun pakki teki stopin vähän ennen Berliiniä, alkoi hirvittää. Mitenkäs matka tästä jatkuu?

 

Vaihdelaatikko päätti, että nyt riittää. Eihän siinä auttanut kuin nöyrtyä isompien moottoreiden armoille. Onneksi saimme yöpyä ympäri vuorokauden auki olevan huoltoaseman pihalla Berliinin esikaupunkialueella ja totuttautua yllättävään tilanteeseen.

Kahdesta asiasta olen tässä tilanteessa kiitollinen: Autoliiton plusjäsenyydestä ja siitä, että tämä tapahtui Saksassa. Puolassa asioiden hoitaminen olisi ollut huomattavasti vaikeampaa jo kielen takia. Soitto Autoliittoon ja saimme ammattilaisen huolehtimaan auton korjausasioista. Lisäksi Autoliitto korvasi kahden vuorokauden hotelliyöt koko porukalle.

Seuraavana aamuna saapui hinausauto. Olihan se vähän erilainen sightseeing-kiertoajelu, kun etsimme kaupungista sopivaa korjaamoa. Vasta kolmas paikka oli riittävän iso, sellainen että sinne mahtui meidän matkailuauto halliin ja saatiin nosturilla ylös. Tuossa vaiheessa emme vielä tienneet, kuinka pitkäksi aikaa joudumme evakkoon matkakodistamme.

Netistä bongasimme Vienna House Andel’s Berlin -hotellin, jossa vietimme ensimmäiset neljä vuorokautta kuntoillen sen upeassa Fitness-keskuksessa (jossa oli aina tyhjää)  ja nauttien runsaista aamiaisista –  pysyi hyvin keho ja mieli balanssissa. Viikonloppuna oli sopivasti Saksojen yhdistymisen 30-vuotisjuhlat, ilmassa oli historian havinaa ja keskustassa ihmisvilinää.

Maanantaina vaihdoimme edullisempaan majoitukseen Berliinin keskustaan. Löysin kivan asunnon Tiergartenin lähistöltä. Hinta on hyvin edullinen siksi, että keittiössä puhaltaa kuivaaja: yläkerrasta oli tullut vedet alas. Tuollainen pikku juttu ei meitä reissaajia haittaa, hyvä kun on paikka missä nukkua.

Minusta on parasta, kun saa elää tavallista arkea eri maissa, ei sitä koko aikaa jaksa noita turistitouhuja. Käymme kaupassa ja laitamme ruokaa kotona. Mies juoksee lenkkejä Iitu-koiran kanssa lähipuistossa ja minä teen työhommia kuunnellen radio Novaa. Iltaisin katselemme Netflixistä leffoja. Ihan kuin olisimme Tampereella, mutta uusi kulttuuri ja ympäristö luo tähän kaikkeen seikkailutunnelman.

Berliini on ihana kaupunki, täynnä elämää, valoja ja liikettä. Ihmiset ovat iloisia ja auttavaisia. Eilen yksi Hop On Hop Off -bussin kuljettaja päästi minut kadulta kyytiin, kun viittoilin apua pyytäen. Kun paljastui, että lippuni oli väärän firman, sain silti jatkaa matkaa kyydissä majapaikkaamme. Täällä Berliinissä minua on luultu useaan kertaan espanjalaiseksi. Se on erittäin miellyttävä juttu, sillä kaikista maista rakastan eniten Espanjaa.

Viikon pysähdys näin heti matkan alussa, kuudentena päivänä, oli harmillinen ja opettavainen takaisku. Oli kiva nähdä, että matkakumppani kokee asiat samalla tavalla. Että näistä ongelmista selvitään päivä kerrallaan, ei tämä nyt maailmaa eikä ainakaan meidän matkaamme kohti etelää pysäytä… vähän vain viivästyttää.

Tänään on jännittävä päivä. Saamme tietää, pääsemmekö tien päälle jo perjantaina vai täytyykö etsiä uusi majapaikka Berliinistä vielä ensi viikoksi. Toivotaan, että saisin pian laittaa toppatakin matkailuaton takatilaan odottamaan ensi kevättä.

Krakovaan on luvattu viikonlopuksi 15 astetta lämmintä.

Heippa Suomi ja talvi

Ei tätä tunnetta voi edes selittää. On ihanan irrallinen fiilis kaikesta, kun laiva lähti satamasta kohti Tallinnaa. Eurooppa on auki meille ja me uusille kokemuksille. 

Ensimmäinen yö karavaanarina vahvisti tunnetta, että tämä on niin minun juttuni. Pikkuruinen liikkuva koti on kätevä parkkeerata vaikka satamaan. Nukun niin sikeästi, ettei vieressä kulkeva ratikka häirinnyt. Tosin aamuyöstä alkoi vähän tökkiä, kun lipputangon naru hakkasi puolen minuutin välein tankoon.

Aamukahvia piti vähän soveltaa, kun ei ollut sähköä saatavilla. Kiehautin veden ja laskin sen kahvikeittimen suodattimen läpi. Ei ihan yhtä maukasta, mutta meillä oli sentään kahvia tarjolla autojonossa aamulaivaan.

Perjantai 1. marraskuuta oli sopivan juhlallinen päivä lähteä, on tullut reissattua yhtä matkaa tuon Euroopan karttaa tutkailevan miehen kanssa puoli vuotta. Tuntuu uskomattomalta, että joku kolahtaa näin vahvasti yli viisikymppisenä. Ehkä sen takia tätä juttua osaa arvostaakin niin paljon.

Viime reissullakin mukana olleet koiratyttöset saivat matkailuautosta oman ”huoneen” suihkutilasta, mäyräkoira Oona kyllä hiukan haukkui tätä ratkaisua. Siellä tyttöset nyt seilaavat meren yli, me ihmiset jouduimme laivan baariin katselemaan muiden aamunousuja. Tallinnaan matkaavat suomalaiset ovat jo hyvässä hiprakassa.

Meille tämä merimatka on vasta alku kaikelle ihmeelliselle. Edessä on tuhansia ajokilometrejä ja uusia maita, kiireettömiä aamuja, pitkiä lenkkejä upeissa maisemissa, puskaparkkeja merenrannalla, leppoisia iltoja kirjojen parissa ja huikeita kokemuksia, joita voi sitten vanhana muistella.

Nautin tunteesta, kun en tiedä missä seuraavan yön nukun. Onko se matkailuauto vai idyllinen hotelli? Asioita ei tarvitse päättää etukäteen, nyt eletään fiiliksen mukaan. Matkasuunnitelmaamme kuuluu toistaiseksi vain kaksi päivämäärää – 1. joulukuuta Pohjois-Makedonian pääkaupunki Skopje ja 27. joulukuuta Espanjan Alicante. Tuolloin saamme reissuseuraa Suomesta. Jännittävää nähdä, ketä muita tuttuja matkareitillemme osuu.

Kun laiva lähti Helsingistä, ei tarvinnut taakseen katsella. Edessäpäin on niin paljon mielenkiintoisempaa tulossa. Ja mikä parasta, lämpöä ja valoa. Vielä saamme nauttia viimeisistä suomalaissävelistä Pasi Vainionperän tulkitsemana.