Pirullinen tietulli ja Portugalin helmiä

Portugal on hurmaava maa muuten, mutta tietullit aiheuttavat ahdistusta ainakin meidänkaltaisille fiilismatkailijoille. 

Olen oppinut tämän reissun aikana arvostamaan perinteistä ”mene portista ja maksa tietulli” -systeemiä. Portugalissa on mystinen elektroninen tullijärjestelmä, jonka monet maksuvaihtoehdot (Easytoll, maksukortti, maksutarra ja Via Verde) aiheuttavat kiroilua ja näppylöitä. Eikö olisi yksinkertaisempaa, että rajalla saisi ostaa tietullikortin jostain kioskista? Tai siis jos sellaisen saa ostaa, voitaisiinko siitä kertoa jotenkin selvemmin jossain? Vieläkin mietityttää, että onko sieltä tulossa postissa joku lisäsakko.

Yritin googlettamalla selvittää, että miten tuossa maassa kannattaisi edetä. Joku väitti, ettei muuta kuin painaa vaan kaasua ja nauttii maisemista. Meille tuli kalliiksi tuo ajotapa: yhdestä väärästä portista ajo ja kaksinkertainen summa (yli 40 euroa). Sen jälkeen haimme navigaattorilla tullivapaita teitä. Tosin myös pitempää reittiä ajaminen maksaa, sillä diesel on Portugalissa yllättävän kallista (1,50 euroa/litra).

Se noista maallisista murheista, sillä Portugal on niin ihana maa. Kaunista luontoa, komeita rakennuksia ja ystävällisiä ihmisiä. Sisareni lensi joulun jälkeen Espanjan Alicanteen ja reissasi mukanamme noin 1500 kilometrin matkan. Ajelimme ensin läpi Espanjan ja sitten rannikkoa pitkin Monte Gordosta Portoon ja sieltä vielä Lissaboniin. Tässä muutama suosikkikohde Portugalista.

Palacio de Estoi: Hurmaava palatsi Faron lähellä tarjoaa ylellistä majoitusta kohtuuhintaan. Mahtava juttu, että näitä komeita rakennuksia on kunnostettu ja me tavikset voimme nauttia kauniista historiallisesta miljööstä. Upea puutarha, tilavat huoneet ja ylellinen aamiainen. Olo oli kuin linnanrouvalla. Paitsi että koirien kanssa ei kannata tuonne mennä, kaksi pientä haukkua olisi maksanut 50 euroa yöltä (Reissuseset jäivät yöksi autoon).

Quinta dos Vales: Viinitarhavierailut ovat mielenkiintoisia. Estombarissa sijaitseva viinitarha tarjoaa myös herättelevän taide-elämyksen, sillä puutarhassa ja jopa kaukana pelloilla pullistelee reheviä naisfiguureja ja muuta taidetta. Itse viini ei tehnyt suurta vaikutusta, mutta nuo naikkoset puhuttelivat.

Cabo de São Vicente: Atlantin valtamereen pistävä niemi on koko Manner-Euroopan lounaisin paikka. Kävimme siellä nauttimassa karavaanari-päivällisen auringonlaskua ihaillen. Paikalla oli paljon muitakin turisteja, oli hauska fiilis herkutella ihmislauman keskellä.

Tomar ja Coimbra: Unescon maailmanperintökohde, vaikuttava Kristuksen luostari 1100-luvulta on ehdottomasti vierailun arvoinen paikka, samoin kuin ennen Lissabonia Portugalin pääkaupunkina toiminut Coimbra. Se on yksi Euroopan vanhimmista yliopistokaupungeista, jossa historia näkyy mukavasti kaupunkikuvassa.

Porto: Tästä kaupungista tuli kertaheitolla Portugal-suosikkini. Porto yllätti positiivisesti, olimme siskon kanssa ihan fiiliksissä kun kävelimme kaupungin kaduilla ihastellen kauniita rakennuksia ja elämän makuista tunnelmaa. Portviinin kotikaupunkiin on ehdottomasti päästävä uudelleen oikein ajan kanssa tutustumaan, mitä kaikkea sieltä löytyykään.

Sintra: Lissabonin naapurissa sijaitseva Sintra on myös huikea paikka, mutta turismi on jättänyt siihen jälkensä. Ravintolassa on normaalia kalliimpaa ja tärkeisiin nähtävyyksiin ei pääse ajamaan omalla autolla. Jos aiot jäädä Sintraan yöksi, kohtuuhintainen majapaikka juna-aseman ja parkkialueen vierestä on Villa Lunae – Sintra flats. Erittäin vieraanvarainen isäntä ja iso parveke, jossa olisi ollut ihana nauttia lämpimällä säällä aamukahvit maisemia ihaillen.

Lissabon (josta sisareni lensi takaisin Suomeen) jäi meidän karavaanareiden osalta läpiajeluksi, sillä parkkipaikkaa oli matkailuautolle haastava saada. Lisäksi mieli teki jo niin kovasti lämpimään, että ajelimme saman tien yhdessä päivässä Atlantin rannikolta Aurinkorannikolle.

Ystäväni Saara muistutti, että matkailussa(kin) maltti on valttia:  ”Outi, te ootte kyllä hätäisiä. Me asuttiin silloin eka viitisen päivää Lissabonissa ja kolmisen päivää Estorilissä jne. Tehtiin aina kämpiltä keikkaa ympäristöön. Jatkettiin ylös aina Portosta vähän pohjoiseen. Lopuksi palattiin meidän mielestä sykähdyttävimpään mestaan, eli jättiaaltojen Nazaréen. Silloinkin oli suht isoja aaltoja, mutta nyt tammikuussa siellä saattaisi olla niitä Nazarén kuuluisaksi tehneitä massiivisia aaltoja. Ne on yli 20-metrisiä ja jengi (maailman parhaat ammattisurfaajat) surfaa niitä.”

Portugalin ja matkustelun voi kokea niin monella tavoin. Meille nämä kymmenen viikkoa ovat olleet melkoista menoa, kilometrejä on kertynyt yli 14 000 ja nähtävää on ollut niin paljon, että sen sulattelu kestää tovin. Nyt sitten seuraakin matkustamisessa rauhallisempi ajanjakso, kun jäämme talvehtimaan Fuengirolaan. Saa nähdä, kauanko maltamme olla paikoillamme.