Viiden maan viikko

On se kuulkaas uskomaton fiilis, kun kymmenen päivän epävarmuuden jälkeen pääsee jälleen omalla matkailuautolla tien päälle. Puskaparkki tuntuu niin ylellisyydeltä ja Euroopan maiden rajat vaihtuivat tiuhaan tahtiin.

Olimme vuokranneet auton useaksi päiväksi, kun uuden vaihdelaatikon piti saapua vasta viikonlopun jälkeen. Yllätys oli viikko sitten perjantaina melkoinen, kun auto olikin ajokunnossa. Onneksi vuokra-auton sai palauttaa ja pääsimme jatkamaan matkaa omalla autolla.

Viikonlopun aikana tutustuimme toisen maailmansodan aikaisiin kohteisiin. Minulle tulivat tutuksi Halben taistelu ja Seelowin kukkulat. Ja Puolan maantien kukkulat, en ole koskaan kokenut niin huonokuntoista päällystettyä tietä. Tie oli niin kamalassa kunnossa, että suunnitelmissa ollut Krakova jäi tuleviin reissuihin ja auton nokka suuntautui kohti Itävaltaa.

Olemme testanneet monenlaisia puskaparkkeja ja todenneet, että niiden hinta-laatu-suhde on erinomainen. Rekkojen kanssa samassa parkissa on välillä vähän äänekästä, mutta turvallista. Sunnuntaina Puolassa, maanantaina Tsekissä, tiistaina Itävallassa, keskiviikkona Slovakiassa ja torstaina Unkarissa. Sopivan nopeatempoista matkailua ja opettavaisia kokemuksia. Tiemaksuissa voisi olla kyllä selkeämpi systeemi, aika monta maata on nyt ajettu tuurilla ja tulliteitä välttäen.

Harmillista ja ymmärrettävää on, että kuntosalit sijaitsevat kaupungeissa niin keskustassa, että sieltä on vaikea löytää matkailuautolle parkkipaikkaa. Kun taas hakee pienemmillä paikkakunnilla GoogleMapsista kuntosalia, se saattaa ohjata keskelle jorpakkoa, jossa salin sijaan juoksentelee kanoja. Näin kävi meillä Tsekeissä.

Itävallassa kuvittelin, että Slovakian rajan läheisyydessä on paljon nähtävää. No ei kyllä ole tähän aikaan vuodesta – ei ole edes leirintäalueita, jotka olisivat auki. Alkoi melkein usko loppua, kun ilta pimeni eikä löytynyt sopivaa yöpymispaikkaa. Onneksi saimme parkkeerata matkakotimme erään hotellin edustalle.

Slovakiassa oli samantyyppisia leirintäongelmia, joten päädyimme pitkästä aikaa hotelliyöhön. Löysin kauniin ja edullisen hotellin, mutta ongelmaksi koitui tällä kertaa mäyräkoiramme Oona. Reissusesset ovat tähän saakka nukkuneet kiltisti autossa, sillä monissa hotelleissa on koirakielto. Oona päätti, että tämä järjestely loppuu nyt. Mäykky piti sellaista mekkalaa, että ulvonta kuului hotellihuoneeseemme saakka. Häätöä pelätessäni painelin kiltisti nukkumaan koirien kanssa matkailuautoon. No, sain sentään nauttia kuntosalista, wifistä ja herkullisesta hotelliaamiaisesta. Saa nähdä, tuleeko tästä Oonalle uusi paha tapa.

Matkamme on edennyt Unkariin Balaton-järvelle. Tässä maassa päivittäisten ruokaostosten teko on eräänlainen elämys. Hinnat ovat taivaissa, pienetkin ostokset maksavat pari tonnia eli reilut kuusi euroa. Kieli on niin ihmeellistä, että esimerkiksi rahkaa en ole löytänyt kaupasta.

Reissun aikana olen huomannut, että Euroopassa suurin osa leikkeleistä ja siivujuustoista myydään 100–150 gramman pakkauksissa. Eli ei täällä ainakaan muovia säästellä. Toisaalta Unkarista löytyi Spar-kauppa, jossa on perinteinen lihatiski. Kun en unkaria osaa puhua, sanoin vain ”same” ja sain samaa kuin edellinen ostaja. Hyvin toimii kielitaidottomana.

Hupsista, miten nopeasti aika kuluu. Olemme olleet reissussa jo kolme viikkoa ja kotiin Tampereelle näyttää navigaattorin mukaan olevan 2500 kilometriä. Seikkailu jatkuu kohti lämpöisiä maisemia. Toivottavasti pysytte messissä.

Pala pohjoista Puolaa

Marraskuinen Puola on melkein yhtä harmaa ja sateinen kuin Suomi. Onneksi sentään on ollut aika lämmintä, yli kymmenen astetta.

 

Ajoimme viikonloppuna Baltian maat läpi yhden pysähdyksen taktiikalla. Aktiivisesti salitreeniä harrastava reissumies tarvitsee säännöllisesti kuntosalikäyntejä, siksi yövymme matkailuauton sijaan välillä myös treenitilan sisältävissä hotelleissa (joissa on herkulliset aamiaiset).

Nettihaulla löysin Latvian pääkaupungista Riikasta Bellevue Park Hotel Rigan hintaan 55 euroa yö. Hotelli ei ollut kovin lemmikkiystävällinen: yöpyminen kahdelta pieneltä koiralta olisi maksanut 40 euroa (ilman aamupalaa). Reissusesset saivat matkailuauton kahdestaan käyttöönsä, koirien yö meni hyvin, vaikka vähän sitä jännitinkin – kävin varmuuden vuoksi nukkumassa osan yötä autossa.

Puola on iso ja monipuolinen maa. Viime vuoden reissulla ihastuin eteläisemmässä Puolassa ystävällisiin kielitaitoisiin ihmisiin, nyt ei ole ollut pohjoisessa ihan samanlaiset fiilikset.

Sunnuntaina ajelimme historialliseen kohteeseen, Hitlerin tukikohtana vuosina 1941-1944 toimineeseen Wolfsschanzeniin eli Sudenpesään. Vaikuttava ja vähän pelottavakin paikka, alueen leirintäalueella oli aavemaisen hiljaista näin turistikauden ulkopuolella. Suositussa matkailukohteessa on menossa syksyn kunnostusoperaatio, paikka vilisee puolalaisia rakennusmiehiä. Yksi teki ja kolme katseli -metodi näyttää olevan edelleen voimassa.

Matkamme jatkui kohti Gdanskia. Saimme opettavaisen annoksen puolalaisesta tienhoidosta. Reitillä oli yllättäen tie poikki, jonka jälkeen ajauduimme erittäin huonokuntoiselle kiertotielle. Matkailuauto ja kuski olivat kovilla, kun ajelimme 20 kilometriä tunnissa perunapeltoa muistuttavalla tiellä. Kahdensadan kilometrin matkalle tuli kestoa hurjat neljä tuntia.

Puolalaiset hautausmaat ovat huikaisevan kaunis näky tähän aikaan. Haudat ovat kukkien ja kynttilälyhtyjen peitossa. Testasimme huoltoaseman yhteydessä kameravalvonnassa olevan ilmaisen pysäköintialueen, jota käyttävät erityisesti rekkakuskit. Onneksi on hyvät unenlahjat, nukuin sikeästi vaikka rekkaralli kävi viereisellä tiellä. Näitä paikkoja kannattaa hyödyntää toistekin, säästyy rahaa muuhun elämiseen.

Toisen maailmansodan historiasta kertova museo Gdanskissa on kiinnostava kohde, mutta ei mikään wow-elämys. Esimerkiksi Belfastin Titanic-museo oli paljon parempi, siellä oli hyödynnetty nykyajan digitekniikkaa ja luotu eläviä videoesityksiä vahvistamaan tarinaa. Vaikuttavimmat kohteet Gdanskin museossa olivat ne tilat, joissa oli musiikin keinoin tuotu tuskan tunnelma. Esimerkiksi huone, jossa oli holokaustissa kuolleiden juutalaisten kuvia.

Suunnitelmissa oli yöpyä naapurissa sijaitsevassa Sopotissa, mutta kummankin veri veti tien päälle. Paikallisessa supermarketissa meiltä olivat kananmunat hukassa. Kun myyjät eivät osanneet englantia, päätin havainnollistaa sanomaani hokemalla kot-kot ja näyttämällä käsillä pyöreitä munia. Nuorta myyjätyttöä vain nauratti, mitähän kuvitteli minut kysyvän? Löytyihän ne munat lopulta ihan omin avuin.

Päätimme ajella pienen matkan Saksan suuntaan ja bongata netistä sopivan kuntosali-hotellin. Yllättävän heikosti on hotelleissa kuvia siitä, millainen sali on tarjolla. Ilmeisesti tämä seikka ei ole kovinkaan monelle merkitsevä valintatekijä.

Keskiviikkoaamuun heräsimme Itämeren rannalta Ustkasta Hotelli Rejsistä. Yö maksoi vain 56 euroa kahdelta ja aamupala oli elämys. Myös ystävällinen palvelu ansaitsee kiitokset, ei ihme että tämä hotelli on rankattu Bookin.comissa 9,6 arvoiseksi.